Vappuhulina on vauhdikkaimmillaan ja ensimmäiseen starttiini on aikaa viikko. Nyt alkaa todellinen keventely, tankkaus ja ne muut mystiset riitit, joita viimeiselle viikolle kuuluu. Olen lukenut paljon ja teoriassa tiedän ihan jokaisen asian mitä tässä vielä voi tai pitää tehdä. Olo ei kuitenkaan voisi tuntua epävarmemmalta ja levottomammalta.
Tässäkö tämä kunto nyt on – ja missä se sitten on? Päällimmäinen ajatus on, olisipa aikaa vielä pari extraviikkoa. Ehtisin vähän enemmän vk:ta, toipua orastavasta allergiasta, testata maratonvauhtia ja laihduttaa ainakin kilon juoksuajan parantamista varten. Ihan poskettomia ajatuksia, koska olen valmistautunut keski-ikäisen tätikuntoilijan perspektiivistä hyvin ja huolellisesti. Olen treenannut suunnitelmani mukaan kohtuullisesti ilman henkistä tai fyysistä ylikuormitusta. En ole luistanut treeneistä, mutten myöskään ahnehtinut. Olen huomannut pientä tasaista kehittymistä sykkeiden perusteella koko kevään. Olen perehtynyt tankkaamiseen, vauhdinjakoon, mahdollisiin yllätyksiin, säätilan vaikutukseen, tyypillisimpiin kremppoihin ja kolotuksiin. Ennen kaikkea olen saanut treenata ilman sairastelua tai vammoja. Päiväkodissa on tosin tällä viikolla ollut paljon vatsatautia, joten koputanpa tässä vielä puuta.
Olen ollut useamman lappujuoksun lähtöviivalla, vaikka maraton onkin kokematta. Tiedän, mitä on jännitys, alkuvaiheen malttamaton meno, pamppaileva syke ja väsymyksen tuoma ahdistus jossain välissä matkaa. Olen kuitenkin juossut tähän mennessä kaikki kisani omalla tasollani juuri suunnitelman ja odotusten mukaisesti. On sattunut sinne ja tänne kuten pitkäkestoisessa rasituksessa kuuluu, mutta mitään todellisia yllättäviä ongelmia minulla ei ole koskaan ollut. Siksi on osittain mystistä yrittää varautua sellaiseen. Toki nesteiden ja geelien imeytyminen tai itselle haastava keli, vaikkapa lämpö jota Prahaan nyt luvataan, voi tehdä tepposensa..
Oikeastaan suhtaudun ensimmäiseen maratoniin kuten synnytykseen. Jep, miesten näkökulmasta todella ontuva vertaus. Moni nainen kuitenkin treenaa synnytykseen oman tarkan suunnitelman mukaan ja yrittää luoda siitä hallitusti etenevän kokonaisuuden. Monessa tilanteessa toivotun käsikirjoituksen mukaan voi edetäkin, mutta luonto ja kroppa on ihmeellinen. Se tekee yllätyksiä tilanteissa, joissa niitä ei osaa ennakoida tai niihin ei lopulta voi itse vaikuttaa. Tältä samalta kantilta yritän nyt ottaa tulevan koitokseni. Minulla on toivesuunnitelma päässäni, joka toteutuu tähtien ollessa oikeassa asennossa, mutta joka voi mennä yllättävästä syystä täysin toisen käsikirjoituksen mukaan. Hyväksyn, etten etukäteen huolellisestikaan valmistautumalla voi varautua kaikkeen. Ja toisaalta homma voi mennä helkkarin paljon paremmin kuin olen etukäteen osannut arvioida – kuten molemmat omat synnytykseni. Itse asiassa uskon muuten, että meikäläisen synnytykset ovat olleet helpompi rasti kuin tämä tuleva kisailu. Niin ne eri lajit eri henkilöihin vaikuttavat..
Tämän päivän veikkaus juoksusuunnitelmalle on peesi 4.15 jäniksen perässä. Olo on luottavainen ja itseni tuntien uskoisin, että on helpompi löysätä hieman tarvittaessa kuin kiriä pakosti ihan löysän aloituksen jälkeen. Mieli voi kyllä vielä muuttua.
Suurin arvoitus varusteiden suhteen on se, ottaako puhelimen Spibeltiin ja kuulokkeet mukaan. Siivittääkö Spotify vai latistaa ympäröivän tunnelman..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti