Ensimmäiseen maratoniin 56 päivää

Toiset saavat puolisolta joululahjaksi koruja, vaatteita tai jotakin käytännöllistä. Minä sain maratonin ja matkan suorituspaikalle kaupan päälle. Mies totesi, että loppuu se pohtiminen sitten siitä, pystyisinkö ja mihin aikaan. Joten tarkoitukseni on osallistua  Vokswagen Marathonille ja seistä sunnuntaina 8.5 klo 9 Prahan Old Town Squaren karsinassa löysät housussa ja todennäköisesti yllytyshulluuttani katuen.

Kuva: Prague Volkswagen Marathon Weekend

Miten sujuu tällä hetkellä noin niin kuin omasta mielestä?

Voisin todeta, että hyvinhän tässä menee. Kohtuullisen nopeasti tuleva tavoite kasvatti treenimotivaatiota eksponentiaalisesti. Juoksen tällä hetkellä juoksukoulun ohjelman mukaisesti 45 km/viikko kovemmalla viikolla ja 35 km/viikko kevyemmällä. Saan sekaan mahdutettua jonkun verran myös lihaskuntoa ja erityisesti lihashuoltoa. Ajatuksena on kasvattaa kilometrimäärää huhtikuussa vielä noin 50-60 km välille, mutta se saa riittää. Tällä hetkellä kaikki harjoittelu on ongelmatonta, mihinkään ei satu, mikään ei väsytä liikaa ja oma fiilis on koko ajan innostunut.

Maratonkoulun yhteisöllisyys ja yksinkertainen HeiaHeia-seuranta on osaltaan kasvattanut tsemppihalua ja vähentänyt harjoittelusta luistamisen minimiin. Odotan jokaista treenia kuin lehmä kevätlaitumille pääsyä. Lisäbonuksen antaa oman "valmennusryhmäni" coachit, joiden innostus ja asenne harrastamiseen on sellainen, että jo heidän mielikseen tekee mieli ylittää itsensä!

Tyytyväisin maraton-tavoitteessa olen siihen, että se on tuonut ehdotonta rotia omaan kuntoiluun. Olen oikeasti innostunut juoksemisesta ja kaikesta siitä oheistreenistä, jota teen viikon aikana. Käytännössä tämä tarkoittaa lihasharjoittelua, muuta aerobista tai kehonhuoltoa. Lisäksi olen jo onnistunut hyödyntämään työmatkoja kilometrien kerryttäjänä.

Ja jos en vielä voi kylliksi korostaa, on mahtavaa kun 43-vuotias kanttura saa treenailla terveenä ja ilman kolotuksia. Koputan puuta.

Intoa vahvistaa entisestään se, että meidän ipanaorkesterimme 6- ja 4-vuotiaat jäsenet ovat jo sen ikäisiä, että he hihkuvat onnesta päästessään kuntosalin leikipaikkaan, painelevat naapuriin kun mutsi lähtee lenkille tai pääsevät juoksulenkille kirittäjäksi pyörällä.  Tai ylipäänsä lapset leikkivät jo omatoimisesti ja toisen vanhemman treenaaminen ei tarkoita toiselle pelkkää vahti- ja selviytymisuurastusta.

Joten kiitos kysymästä, treeni sujuu eikä itselläni ole oikeastaan epäilystäkään, ettenkö pääsisi maaliin, vaikka kontaamalla ja 7 tunnin aikarajan puitteissa.  Ellei jotakin yllättävää vatsan tai jalkojen kanssa tapahdu in action –tilanteessa.

Tavoiteaika – suuri tuntematon

Eniten päänvaivaa taitaa teettää mahdollinen aika. Olen täysin pimennossa sen suhteen, millaisen tavoitteen voisin itselleni asettaa tämän hetkisen tekemisen perusteella. Treeniaikaa on tuo 50 ja risat päivää, joten ei tässä ihmeitä enää tehdä.

Eilen juoksin 7,5 kilometrin vk1-lenkin keskisykkeellä 136 kilometrivauhdin ollessa 6.10 min/km. Kevyesti sujui. Sykkeen perusteella vauhtia olisi varaa kiristää ilman, että olen sykkeiden ja rasituksen puolesta pulassa. Ongelma taitaa tulla siinä, etten ehdi treenata riittävästi vk:ta ennen ensistarttia, että todella jaksaisin koko matkan esim. 6 min/km vauhdilla. Vai ehtisinkö..
Erilaisia ajan arvioinnin laskukaavoja on netti pullollaan, mutta kaikki perustuvat jollakin tavalla arvioon alimatkan omasta parhaasta tuloksesta. Minulla ei ole hajuakaan, mihin aikaan tällä hetkellä juoksen esim. 10 km.

Juoksija-lehden ja Intersportin maratonkoulukiertueen valmentaja Timo Vuorimaa on esitellyt muutamia keinoja laskea maratonvauhtia alimatkojentestijuoksujen perusteella. Hyvin karkeana nyrkkisääntönä voidaan kaavaa, jonka mukaan maratonvauhti on noin 88% 10 km:n maksimivauhdista. Jos kympin ennätys on esimerkiksi 60 min ja juoksunopeus 10 km/h, realistinen maratonvauhti olisi 8,8 km/h (10 km/h x 88%). Tällä vauhdilla maraton taittuisi ajassa 4:47. Taidan lähteä testilenkille ja katsoa, mihin aikaan kymppi nyt kulkee. Ottaen huomioon, että päänsärkyjen pelossa oma testijuoksu on aina jotakin muuta kuin “ihan täysillä”.

Toinen mielenkiintoinen testinäkökulma on Yasso-treeni. Harjoituksen perusidea on erittäin yksinkertainen: juostaan 800 metriä samassa ajassa minuutteina kuin maratonin tavoitevauhti on tunteina. Eli neljän tunnin rajaa hakeva kipittää kasisatasensa neljään minuuttiin, viiteen tuntiin lönkyttelevä viiteen minuuttiin. Tavoitteena on kymmenen toistoa ja palautus on saman pituinen kuin juoksuun käytetty aika. Harjoituksen ideana on, että juoksijan olisi vähintään suoriuduttava tästä harjoituksesta, jotta hän kykenisi maratonilla tavoitevauhtiinsa. Tämä ei siis taka tiettyä tulosta, mutta monen hifistelijän mukaan Yasso on hyvä ennuste tavoitteen realistisuudesta. Tosin aloittelijalle lienee alkuun pienempikin kasisatasten toistomäärä paikallaan.

Vai pitäiskö painella ensimmäinen maraton vaan mutulla sellaista vauhtia mikä hyvältä tuntuu? Onko juoksu silloin rennompaa. Tai jos vaan juoksisi kuuden minuutin ja vähän alle ja osittian vähän päälle niin paljon kuin jaksaa ja muu aika menee sitten miten menee. Ehkä jonkinlainen suunnitelma olisi paikallaan..

Sitten pitää vielä ratkaista millä kengillä, millä vaatteilla, mitä energiaa mukaan, musat & puhelin vai vapaana kuin taivaan lintu. Huh. Syke nousi jo pelkästä h-hetken ajattelusta.

Niin ja olinhan minä rekistöröinnin yhteydessä kyllä ilmoittanut tavoiteajaksi 4.20. 

Totta vai tarua, juoksu ei ole välineurheilua

Juoksemiseen riittävät mitkä-vaan-lenkkarit, vanhat verkkarit ja talvella pipo. Sitten vain ylös, ulos ja lenkille.

Tarua.

Juoksemiseen tarvitsee näemmä vähintään seitsemät lenkkarit, useita (kymmeniä) eri mittaisia ja paksuisia trikoita, shortseja, toppeja, lyhythihaisia paitoja, pitkähihaisia paitoja, aluspaitoja, välipaitoja, päällyspaitoja, ohuita takkeja, paksumpia takkeja, kaulasuojia, hengityssuojia, eri paksuisia hanskoja, kompressioversioita vaatteista, eri vetoisia juoksuvöitä, juomavöitä, juomareppu, sykemittarin, jopa useita, urheilurintsikoita, neulottuja säärystimiä, täydellisesti istuvat kuulokkeet, eri vahvuisia pipoja, otsalampun, lehtiä, opaskirjoja, urheiluappseja, excel-taulukoita ja lukemattomia verkossa häröiltyjä tunteja.

Olen auttamattoman koukussa hifisteleviin juoksutarvikkeisiin, joiden määrä tai laatu ei valitettavasti korreloi tulosten kanssa. Kaikkea en varmasti tarvitsisi, mutta moni varuste on niin hyvä ja tärkeä Suomen oloissa, että erityisesti tekosyyt lenkille lähtemiseen vähenevät kun joka kelille voi pukeutua oikein. Enkä minä nyt pahimmasta päästä ole.

Todella tarpeellinen tarvike. Kovia pakkasia kesti kaksi viikkoa. Mutta 4-vuotiaalla pojalla on nykyisin laatuvaruste pumpum-hommiin. Joita ei tietenkään sivistyneen äidin lapsi leiki. 

Jos minun pitäisi valita viisi tärkeintä juoksuun liittyvää varustettani, olisivat ne seuraavat:

- Lenkkarit, tietenkin. Huonoilla hyvilläkään ei kannata juosta ja pilata jalkoja, joten uusia olen joutunut tässä matkan varrella ostamaan. Tällä hetkellä oma suosikkini on New Balance 890, jonka valmistus on ilmeisesti juuri loppumassa. Mutta ei hätää, tilalle on mahdollisesti löytynyt jo ratkaisu!

- Sykemittari. Olen todellakin se sisäisen nörttinsä löytänyt armoton sykkeen, vauhdin ja matkan vehtaaja. Tällä hetkellä oma mittarini on Suunto Ambit 2S, joka riittää moneen, mutta jonka toiminnot vyön vaihdosta huolimatta oikuttelevat ja joka olisi kiva vaihtaa vielä tehokkaampaan ja päivittäistä aktiivisuutta seuraavaan versioon.

- Pieni juoksuvyö. Jos matkaa on yli 10 km, jopa alle, mukana on aina puhelin ja nessuja mahdollista biokätköilyä varten. Tarvittaessa vyö imaisee myös avaimet ja pidemmän lenkin geelin. Tällä hetkellä käytössä on Stadiumin Soc merkkinen viritys, joka toimii muuten, mutta iPhonen sullominen käy työstä.

- Kuulokkeet. Olen lenkkimusaheimoa. Juoksen yleensä aina Spotifyn siivittämänä. Moni kuuloke lerputtaa ja hipsterimäiseksi koppakuulokkeiden käyttäjäksi minusta ei ole, joten valintani on armaan aviomiehen syntymäpäivälahja hankkimat Bose SoundSport InEar –nappikuulokkeet.

- Kompressiotrikoot. Kun kintuissa on muutakin kuin pelkkää lihasta, on mukava, että se massa pysyy tiivissä ojennuksessa lenkin ajan. Kompressiotrikoissa on mukavan napakka, parhaimpina päivinä jopa solakka olo. Mikään kudosta elvyttäviä ja suorityskykyä lisääviä ominaisuuksia en varsinaisesti ole havainnut, mutta astetta pro:mpi look ryhdistää rinnan ja saattaa tuoda jopa muutamia sekunteja lisää vauhtiin. Suosikkini ovat 2XU:n perusmustat versiot.

En juokse ilman yläosaa, mutta kun listalleni sai valita vain viisi suosikkia, pidettäköön paitaa lenkin aikana itsestäänselvyytenä..

Asicsin Gore Tex nastat talveen. Nastaremmeillä varustetut vanhat Asics Nimbukset talviajalle aikaan kun oikeat nastalliset olivat hukassa. Maastojuoksuun mukavat, mutta menossa kestämättömät NB Leadvillet. Aikaan ennen juoksumäärien lisäämisen pohjevaivoja Asics DS Trainerit jotka edelleen matkaan vk-lenkeille, New Balance 890  - suosikkini ilman selityksiä, Adidas Boston Boostit nopeisiin (siis mihin??) treeneihin eli käytännössä sisälle ja juoksumatolle. Pahjanpohjimmaisena Niken freet, joilla olen treenannut erilaista tuntumaa ja vetänyt jopa Pirkan hölkän kivikot.

Mitä sitten tästä kentä- ja tavarapaljoudesta puuttuu? Varapari suosikeille. Onneksi tulossa ovat nämä mustat kaunokaiset, kiitos Oldhorse.fi kotimaisen juoksijan asiantuntijakaupan valikoimien.

Ja ehkä uusi sykemittari, joka kertoisi vielä vähän lisää, mutta jonka saisi synkattua puhelimessa olevaan appsiin. Siellä puhelimessa kun kaikki elemäni sisältö näyttää lojuvan.. Valintani olisi automaattisesti kotimainen ja Polar V800, mutta mallissa on auttamattoman tylsät värit naisen näkökulmasta. Naisetkin haluavat huippulaitteita, jotka kuitenkin näyttävät fiksuilta. Vink vink!